Ympäristölainsäädäntö Suomessa

Suomi on yksi maailman johtavista luonnonsuojeluvaltioista. Jo perustuslakiimme on kirjattu, että vastuu luonnon monimuotoisuudesta ja sen hyvinvoinnista kuuluu kaikille. Maamme on yksi tarkimmin EU:n ympäristönormeja noudattava jäsenvaltio, ja esimerkiksi yritysjäte ja -päästömääriä seurataan aktiivisesti. Tässä artikkelissa esitellään tärkeimmät Suomen ympäristönsuojeluun liittyvät lait. Kokonaisuutena ympäristö- ja jätelait yhdessä kattavat valtaosan siitä vastuullisesta ympäristötoiminnasta, jonka suomalaiset tuntevat.

Ympäristöä koskevia säädöksiä, normeja, lakeja ja niiden noudattamista valvoo ensisijaisesti ympäristöministeriön alaisuudessa toimiva elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY). Muut vähintäänkin välillisesti ympäristötoimintaa valvovat viranomaiset ovat turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes), tulli ja rajavartiolaitos.

Jätelaki

Kierrättäminen Suomessa perustuu jätelakiin (17.6.2011/646). Jätelailla pyritään vähentämään jätteiden määrää ja ehkäisemään niiden kuormittumisesta ja säilyttämisestä johtuvia haittoja ja ympäristöongelmia. Jätelain piirissä on kaikki kotitalouksien tuottamat jätteet (myös bio-, paperi- ja lasijätteet), viemärivesiä lukuun ottamatta.

Itse jätelaki ei ota kantaa erilaisten jätelaatujen kierrättämiseen, mutta valtioneuvoston asetus jätteistä (19.4.2012/179) määrittelee, että jätteen haltijan on ”järjestettävä paperi-, kartonki-, lasi-, metalli-, muovi- ja biojätteen erilliskeräys ja kierrätys”. Asetuksen tavoitteena on, että 50% yhdyskuntajätteistä olisi kierrätettävää tai uusiokäytettävää.

Vuoden 2016 alusta lähtien pakkausasetuksen myötä kuluttajapakkausjätteiden keräämisen vastuu siirtyi kunnilta tuottajille, mahdollistaen muovin tehokkaamman kierrättämisen.

Ympäristönsuojelulaki

Ympäristönsuojelulain (27.6.2014/527) tarkoituksena on ehkäistä ympäristöhaittoja, vähentää päästöjen määrää, torjua ympäristövahinkoja ja luoda kestävää ympäristöä. Laki koskee myös terveyshaittoja, jotka johtuvat puutteellisesta ympäristön suojelusta.

Lakiin kirjatut päästöraja-arvot ja ympäristönlaatuvaatimukset perustuvat pääosin EU:n yhteiseen lainsäädäntöön. Lain mukaan toiminnanharjoittajan on oltava selvillä ympäristövaikutuksista ja niiden hallinnasta, ja velvoittaa yritykset ja yksityishenkilöt huolehtimaan jätehuollosta ja ympäristönsuojelusta.

Yksi tärkeimmistä ympäristönsuojeluun liittyvistä säännöksistä on pohjaveden pilaamiskielto, jolla pyritään suojelemaan puhtaita vesivaroja.

Yleisimmät ympäristörikokset

Suomen rikoslain 48. luvun ensimmäisen pykälän mukaan ympäristön turmelemisen rikosnimike täyttyy, jos henkilö ”tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta päästää ympäristöön haitallista ainetta vastoin säädöksiä”. Ympäristörikkomukset voivat johtaa sakkoihin tai jopa vankeusrangaistukseen.

Törkeästä ympäristön turmelemisesta voidaan tuomita vähintään neljän kuukauden ja enintään kuuden vuoden vankeusrangaistukseen, erityisesti jos haitta on merkittävä tai taloudellinen hyöty huomattava. Vähäisemmistä rikkomuksista voidaan määrätä sakkoja.

Luonnonsuojelurikokset liittyvät erityisesti rauhoitettujen eläin- ja kasvilajien hävittämiseen, ja niistä voi seurata vakavia seuraamuksia.